Se joskus iskee yllättäen...Siivousinspiraatio nimittäin. Kun kaksi alle 2 vuotiasta lasta, niin siisteys ei ole se tärkein asiaimuri.jpg elämässä. Eipä sillä, ei se ollut ennen lapsiakaan tärkeysjärjestyksen yläpäässä. Lasten myötä siivoustakin on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla...Se on hyvä tekosyy viedä vanhempi tyttö mummonsa luo "hoitoon" ja jos Luoja suo ja nallekarkit menee tasan, nuorempi neiti malttaa nukkua ulkona rattaissa useamman tunnin huutelematta. Siivouksesta on tullut sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Heh, niinpä niin...Jos olisi vapaus valita, niin saattaisin tehdä jotain muuta kuin kerätä leluja ympäri taloa ja heilua hiki päässä imurin kanssa. Sohvan ja kirjahyllyn alta nilkkaan hyökkäävät pölykoirat kuitenkin vaativat toimimaan. Ja kun saa itsensä siihen tiettyyn mielentilaan, siivous jopa tuntuu mielekkäältä. Sekin "auttaa" kun on tarpeeksi kauan edellisestä imurointikerrasta, niin kättensä jäljen näkee heti. Ja itseasiassa, mieli on jotenkin virkeämpi kun on edes vähän siistimpää. Tuossapa vielä kuva tämän päivän treenikaverista. Tuo imuri tuli ostettua pari vuotta sitten ihka oikealta pölynimurikauppiaalta joka kurvasi pihaan, enkä ole vielä ostopäätöstä katunut. Sattuipa semmoinen kommellus vielä kesken kovimman siivousvimman, että pölypussi tuli täyteen. Noh, eihän siinä kun vaihtaa vaan uuden pussin tilalle...Mutta mutta..missäs ne pussit on? Niitäpä sitten tunnin verran Hessun kans etsittiin kaikista mahollisista kaapeista ja laatikoista mut ei vaan löytynyt. Viimein Hessu löysi pölypussipaketin kaapin kätköistä ja homma pääsi jatkumaan. Tuli samalla vaihdettua HEPA-suodatinkin.


DSC_0490.jpgKevätkin etenee huimaa vauhtia, vaikka tähän aikaan vuodesta kai pitäisi olla ne kunnon tulipalopakkaset? En ole ikinä ymmärtäny tuon sanonnan merkitystä...Tulipalosta tulee ensimmäisenä mieleen liekit ja kuumuus, joten miten siihen voi liittää sanan pakkanen? Noh oli miten oli. Kevät tosiaan on aikaisessa tänä vuonna ja se varmaan osaltaan vaikutti siivousinspiraation yllättävään löytymiseen. Oli tässä männä viikolla jopa pari aurinkoista päivää ja senhän tietää miten imartelevalta auringonpaiste näyttää kun joka paikassa on kissankarvoja ja pölykoiria...Huokaus! Etukuistille ehti kertyä 10cm paksuinen kerros lunta talven mittaan ja nyt kun ilmat lämpenivät alkoi jäätynyt lumi nöyrtyä. Muutama napakka kopsaus kengän kannalla ja isoina palasina lähti jää irti. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet kevättä kohtaan. Toisaalta on ihana kun tietää kesän lähestyvän ja kohta ei tarvitse vuorautua villahousuihin kun lähtee ulos. Toisaalta taas keväällä on märkää kun lumet alkavat sulaa ja liukasta ja harmaata kun taivas on pilvessä. Oli tässä joku aika sitten ihan aurinkoisiakin päiviä ja sainkin nätin kuvan napattua kun olin omassa tienristeyksessä lumitöitä tekemässä.

DSC_0454.jpg








Aurinkoisia terveisiä täältä pölykoirien kennelistä! :)