Hyvin on aika päässyt karkaamaan ja tämä blogin pito on vaipunut ansiokkaasti unholaan :( Tämä vuosi on kuitenkin ollut työntäyteinen :D Keväällä alkoi navetan rakennus (siitäkään en ole tänne älynnyt/muistanut/ehtinyt kirjoitella) ja sen myötä kesälle siunaantui uusia töitä lisää. Säilörehua on tehty pari kertaa jo tälle kesälle ja vielä yksi rypistys pitäisi jaksaa. Puinnit on tällä hetkellä käynnissä kun vain tuo säiden herra malttaisi kääntää vesihanat kiinni,niin uskaltaisi pellolle. Ohrat on jo laarissa mutta kauroja vielä puidaan kelien salliessa. Navetta on edistynyt vauhdilla jo siihen pisteeseen,että sähkömiehet ovat siellä urakoineet nyt neljä päivää. Valot löytyy jo melkein joka paikasta ja pistorasioiden paikkoja ollaan käyty isännän kanssa aina joutessamme miettimässä. :) Lypsyasema on jo ihan aseman näköinen ja nostolattia lopsahti tänään paikoilleen. Onni on ripeä asennusmies :D Avajaisia vietetään 21.9. :)

 

Oon moneen kertaan kiitellyt isäntää siitä,että otettiin Vanalta rakennusporukka tekemään. Ite saahaan keskittyä peltotöihin normaalisti, mitä nyt välillä pitää hakea tarviketta kaupungista. Suurimmat urakat meillä navetan suhteen on olleet käytetyn aseman osien putsaus ja navetan seinien maalaus sisäpuolelta. Seinät maalattiin siksi,että ne on helpompi pitää puhtaana ja kyllähän se valoisuus parani kummasti,kun seinien yläosat ja ikkunoiden ympärykset maalattiin valkealla maalilla. :)

Kaiken häsellyksen keskellä tytöt ovat kasvaneet jo kovasti. :) Sini on omien sanojensa mukaan jo "tosi,tosi,tosi iso tyttö" ja Emma tulee vauhilla perästä. :D Tässä vaiheessa ainakin ovat vielä innokkaita navetalla kävijöitä (kantamalla saa tuua sieltä pois), saa nähä miten mieli muuttuu tulevien vuosien aikana ;) Pitää kyllä kiittää ja kumartaa anopin suuntaan joka hoitaa tyttöjä silloin kun omat hommat ei salli tyttöjen olon mukana,ois moni homma jääny tekemättä tai ainakin hidastunut huomattavasti ilman häntä... <3

Jatkossa tänne saattaa tulla jonkin verran lehmistäkin asiaa mutta älkää antako sen häiritä ;)

Hups heijaa! Jopas on aikaa luiskahtanut edellisestä kirjoituksesta...Sitä se teettää kun on nii kivaa ettei huomaa miten päivät kuluu. :) Tässä välissä on kyllä ehtinyt tapahtuakin vaikka ja mitä...Navettaprojektia ollaan saatu ihan kivasti eteenpäin niin, että luonnoskuvat on saatu puhtaaksi piirrettyinä. Itä-Maidon edustajat kävi eilen kahvittelemassa ja tänään oli vuorossa elinkeinosuunnitelman teko. Näytti semmoselta laskemiselta, että ois iteltä jääny tekemättä! Kaks läppäriä ja paksu mappi sekä pieni taskulaskin näkyi olevan kovassa käytössä kun isäntä ammattimiehen kanssa sitä väkersi. :)

Sillä välin kun ukot teki tuvassa hommia, mie harrastin siivoilua ulkona. Lunta on pihassa vielä niin paljon, ettei pihaa tai kukkapenkkejä pääse kuopimaan mutta tienvarressa oli "kiva" ylläri... Tarkemmin kun asiaa tutki, niin lasinsirpaleita löytyi kaikkiaan 30 metrin matkalta! Talvella jo löysin isompia siruja ja keräsin ne talteen mutta nyt lumien sulettua lasia löytyi lisää. Ei ole tietoa mistä lasi on peräisin, ei ainakaan pulloista kun on sen verran paksumpaa ja suoraa. Epäilys on, että traktorista/autosta on lasi poksahtanut tuossa meidän risteyksen kohilla tai roska-auton kyydistä on lasi tippunut tielle. Kuitenkin sain ihan hyvän tovin tehdä töitä, että sain edes suurimman osan siruista kerättyä. Ensin napsin niitä yksitellen sankkoon mutta totesin nopeammaksi lakaista harjalla ne lapioon ja kipata hiekkoineen sankkoon. Päivän hyvä työ tuli siis toivottavasti tehtyä! :)

 

Makkaraakin ollaan välillä paisteltu ja Sini varsinkin tuumaa "Nam nam" kun kysyy maistuisko paistettu makkara!

Hessu on aina tekaissut meille notskin ja sitten ollaan porukalla kärvennetty makkaraa. Saunan kuistilta saa näppärästi penkin ettei tarvitse lumessa istua. :) Oma äitini kävi muutaman päivän lomailemassa ja oli kyllä loistavaa seurata miten paljon molemmat osapuolet nauttivat! :) Sini esitteli kaikki taitonsa ja temppunsa mummolle ja mummo oli valmis kuin lukkari sotaan leikkimään :) Kuvassa on viimeinen makkara paistumassa ja Sini on jo ehtinyt karata mummon kanssa pulkkamäkeen. :)

Kevät on tosiaan edennyt kovaa vauhtia ja esimerkiksi takapihalla olevien omenapuiden juuret ovat jo paljaat vaikka muualla lunta onkin vielä ainakin puoli metriä.

Loppuun vielä kuva jääkaappimagneetista jonka ostin joku aika takaperin..Tytöt ovat todella ihania ja "helppoja" mutta hyvä on pitää mielessä, että tilanne saattaa joskus muuttua vielä :)

 

Se joskus iskee yllättäen...Siivousinspiraatio nimittäin. Kun kaksi alle 2 vuotiasta lasta, niin siisteys ei ole se tärkein asia elämässä. Eipä sillä, ei se ollut ennen lapsiakaan tärkeysjärjestyksen yläpäässä. Lasten myötä siivoustakin on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla...Se on hyvä tekosyy viedä vanhempi tyttö mummonsa luo "hoitoon" ja jos Luoja suo ja nallekarkit menee tasan, nuorempi neiti malttaa nukkua ulkona rattaissa useamman tunnin huutelematta. Siivouksesta on tullut sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Heh, niinpä niin...Jos olisi vapaus valita, niin saattaisin tehdä jotain muuta kuin kerätä leluja ympäri taloa ja heilua hiki päässä imurin kanssa. Sohvan ja kirjahyllyn alta nilkkaan hyökkäävät pölykoirat kuitenkin vaativat toimimaan. Ja kun saa itsensä siihen tiettyyn mielentilaan, siivous jopa tuntuu mielekkäältä. Sekin "auttaa" kun on tarpeeksi kauan edellisestä imurointikerrasta, niin kättensä jäljen näkee heti. Ja itseasiassa, mieli on jotenkin virkeämpi kun on edes vähän siistimpää. Tuossapa vielä kuva tämän päivän treenikaverista. Tuo imuri tuli ostettua pari vuotta sitten ihka oikealta pölynimurikauppiaalta joka kurvasi pihaan, enkä ole vielä ostopäätöstä katunut. Sattuipa semmoinen kommellus vielä kesken kovimman siivousvimman, että pölypussi tuli täyteen. Noh, eihän siinä kun vaihtaa vaan uuden pussin tilalle...Mutta mutta..missäs ne pussit on? Niitäpä sitten tunnin verran Hessun kans etsittiin kaikista mahollisista kaapeista ja laatikoista mut ei vaan löytynyt. Viimein Hessu löysi pölypussipaketin kaapin kätköistä ja homma pääsi jatkumaan. Tuli samalla vaihdettua HEPA-suodatinkin.

---

Kevätkin etenee huimaa vauhtia, vaikka tähän aikaan vuodesta kai pitäisi olla ne kunnon tulipalopakkaset? En ole ikinä ymmärtäny tuon sanonnan merkitystä...Tulipalosta tulee ensimmäisenä mieleen liekit ja kuumuus, joten miten siihen voi liittää sanan pakkanen? Noh oli miten oli. Kevät tosiaan on aikaisessa tänä vuonna ja se varmaan osaltaan vaikutti siivousinspiraation yllättävään löytymiseen. Oli tässä männä viikolla jopa pari aurinkoista päivää ja senhän tietää miten imartelevalta auringonpaiste näyttää kun joka paikassa on kissankarvoja ja pölykoiria...Huokaus! Etukuistille ehti kertyä 10cm paksuinen kerros lunta talven mittaan ja nyt kun ilmat lämpenivät alkoi jäätynyt lumi nöyrtyä. Muutama napakka kopsaus kengän kannalla ja isoina palasina lähti jää irti. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet kevättä kohtaan. Toisaalta on ihana kun tietää kesän lähestyvän ja kohta ei tarvitse vuorautua villahousuihin kun lähtee ulos. Toisaalta taas keväällä on märkää kun lumet alkavat sulaa ja liukasta ja harmaata kun taivas on pilvessä. Oli tässä joku aika sitten ihan aurinkoisiakin päiviä ja sainkin nätin kuvan napattua kun olin omassa tienristeyksessä lumitöitä tekemässä.

Aurinkoisia terveisiä täältä pölykoirien kennelistä! :)

Tässä kun on maailmanmarkkinat ja puurot ja vellit ihan sekasin ollu, sanotaan viimeisen reilun puolen vuoden ajan, nii me oltiin ns. kaukaa viisaita ja alettiin miettiä suoramyyntiä jauhojen suhteen jo aikasemmin. Ennen jauhatettiin omasta viljasta jauhot Liperissä, mutta ne jostain syystä herkes vehnää jauhamasta pieniä eriä. Ostettiinpa sitte ihan oma mylly, nii ei tarvii ajeluttaa jyväsiä Liperiin ja jauhoja takas. Noh. Isäntä valitsi myllyn ja tilasi sen. Eipähän siinä mitään. Sitten pitikin enää keksiä mihinkä sen myllyn pistää kolokuttelemaan :) Tupaan en sitä huolinu, joten isäntä joutu keksimään sille jonkin muun paikan. Mietittiin sitä sitte porukalla ja paras vaihtoehto oli vanha navetta tai tarkemmin sanottuna vanhassa navetassa oleva vanha talli. Mie olin vähä epäileväinen rakennusprojektin suhteen mut isäntä tuumas vaan "Eehän se oo ku tekköö vuan. Vähä seiniä korjailoo ja laittaa uutta eristettä. Ja lattiahan se pittää uus tehä...ja...ja..". Niinpä niin.

Noh, isäntä lähti kahtelemaan työmaata ja olikin siellä useamman tunnin. Kun tuli takas pihaan nii tuumas vaan "Voe h*levetti minkälaisia rakkenusratkasuja on harrastettu ennen vanahaan!" Tuossa alemmassa kuvassa jo melkein pääsi uutta rakentamaan...

Monta kertaa kun isäntä tuli työmaalta pihaan, se vaan huokaili ja manaili mitenkä on pitäny säästää rakennusmateriaaleissa ja vähä joka kohdassa. Niitä hedelmiä se sitten korjaili pitkin syksyä ja alkutalvea. Ja täytyy kyllä hattua nostaa, ison työn teki jo pelkästään purkamisvaiheessa! Mutta kuten ylimmäisestä kuvasta näkee, siistiä jälkeä tuli. Minäkii yritin olla apuna ja kaverina heilumassa vasaran tai paineilmanaulaimen kanssa sen mitä isolta mahalta kykenin (pari kuukautta oli enää laskettuun aikaan siinä vaiheessa). Uusittiin ikkunat, uudet villat eristeeksi seiniin ja ulkovuori tehtiin uusiksi paneelista kun sitä sattui heinävintillä puolikas taapeli olemaan. Sisäpuolelle valettiin lattia, alle styroks eriste ja lattialämmityskaapelit. "Hyllyn" päällinen tasattiin sementillä ja päälle laitettiin vaneri. Kattoon laitettiin uudet vasat joiden päälle villa eristeeksi. Paperi ja vaneri päälle. Ja hyvä tuli ku mummon jalasta! :)

Onpahan noita jauhoja jo itekin päästy testaamaan. Se tuo isäntä ku on parempi leipuri ku mie, nii se on jo muutamat vuokaleivät omista jauhoista pyöräyttäny. Sämpylät on testattu ja ite uskaltauduin leipomaan pullaa pari päivää sitten. :) Ihan kai nuo minunkii leipomukset syötäviä oli kun on pullat vähentyny... :)

 

Mitäs nyt?

Tästä se sitten lähtee (jos lähtee) "ura" urkenemaan bloggarina :) Kypsyttelin ajatusta kauan ennen kuin uskalsin edes isännälle siitä mainita halaistua sanaa. Ajatus oman elämän jakamisesta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa tuntuu ja kuulostaa pelottavalle mutta samalla todellä jännittävälle. "Lukeeko blogiani kukaan? Millaisia kommentteja saan kirjoituksistani? Pitäisikö vielä perua koko homma ennen kuin on liian myöhäistä??" Tällaisia ajatuksia päässäni pyöri monta päivää, kunnes tänään päätin ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista ja alkaa runoilemaan. Seuraavaksi päähän pulpahtikin kysymyksiä sisällöstä, kuvista, sivun ulkonäöstä jne...Aattelin, että kaipa nuo sitten selkitytyvät sitä mukaa kun tekstiä tulee.

Vähän taustatietoa minusta :)

Olen siis reilu kolmekymppinen nainen. Se vaan meinaa välillä päästä unohtumaan, kun "helmoissa" hyörii vilkas 1v8kk tyttö ja lattialla (ja milloin missäkin) öhkii reilu 4kk:n vauveli. Olen siis myös äiti. Olen myös vaimo ja maanviljelijä. Titteliä on jos jonkinmoista ja "roolit" vaihtuvat lennossa. Olen lähtöisin Savon kauniista maisemista jossa vietin elämäni ensimmäiset 18 vuotta maatilalla, töitä tehden jaksamisen/viitsimisen ja taitojeni mukaan. Vaikka elämä kuljetteli suuntaan jos toiseen opiskelujen myötä, palasin aina lomien aikaan rakkaiden lehmien luo. Tämä kuitenkin muuttui vuonna 2010 kun tapasin mieheni. Oli aika irtaantua tutusta kotipihasta lopullisesti ja alkaa rakentamaan "omaa elämää". Ammatinkuva ei hirveästi muuttunut paitsi, että lehmät puuttuvat. Kasvinviljelytilakin työllistää ihan kiitettävästi keväällä ja syksyllä. :) Raktorilla ajelen edelleen kun vain äidin "rooliltani" ennätän ja salaa haaveilen omista lehmistä huutelemassa kesäisenä iltana pihan toisella puolen...

Blogin tarkoitus?

Nettihän on pullollaan vaikka minkä näköisiä ja kokoisia blogeja. Jotkin blogit ovat jo useita vuosia vanhoja ja niille on kerääntynyt vahva lukijakunta. Jotkin blogit eivät koskaan näe "päivänvaloa" vaan kirjoitellaan omaksi huvikseen muille sitä sen enempää jakamatta. Sisällöllisestikin löytyy valinnan varaa; on sisustusblogeja, vauvablogeja, muotiblogeja jne jne..Itseäni en osannut lokeroida mihinkään tiettyyn aihepiiriin, johtuu varmaan osin Savolaisuudesta "kieroudesta" ja osin Jousimiehen luonteenpiirteistä. Niinpä ajattelin lokeroida itseni ja blogini vähän sitä sun tätä sisältäväksi sekametelisopaksi. Mielenkiinnolla itsekin odotan mihin suuntaan blogi lähtee kehittymään vai alanko vain toistaa itseäni jokaisen uuden postauksen myötä (toivottavasti en).